Aina saa hävetä on hersyvän henkilökohtainen ja itse askarreltu komediallinen diagnoosi ihmiskunnan hirvittävimmästä tunteesta, eli häpeästä. Innostus aiheeseen kumpuaa Pölläsen omasta elämästä. Matkalla aikuisuuteen Helena on parsinut itseään ja elämän polkua kasaan monessa mutkassa ja vaikka matkalle mahtuu tragediaakin, tähänkin esitykseen pätee Aristoteleen yhtälö: tragedia+aika=komedia. Hirveyksiä päin, mutta aina ilon kautta!

Koulussa Helena halusi olla ”oikeanlainen tyttö”. Hävetti kun aina piti olla äänessä. Olisi ollut parempi olla kuten se yksi Noora, joka halusi sairaanhoitajaksi ja älysi pitää tunneilla turpansa kiinni. Pöllänen ei älynnyt eikä pitänyt. Nyrkkiä purren Pöllänen marinoitui maisteriksi kymmenessä vuodessa vastatakseen edes joihinkin vanhempien ja yhteiskunnan vaateisiin. Hyvä tuli, vaikka monen mielestä verorahat meni hukkaan.

Pöllänen myös puhuu ja kouluttaa häpeästä. Vuosien varrella hän on huomannut, että moni tuntuu häpeävän itseään 24/7, emmekä siinä tohinassa edes usein huomaa, että kaikki muutkin on ihan hiton noloja. Me kaikki ollaan ja se jos mikä on tosi okei! Aina saa hävetä -esitys käy läpi myös häpeän historiaa, merkitystä, haittoja ja hyötyjä. Kyllä – häpeästä on hyötyäkin! Häpeä estää meitä esimerkiksi piereskelemästä julkisilla paikoilla ja se jos mikä on kaikkien etu!

Ollaan yhdessä noloja ja ruoditaan sitä porukassa niin kauan kunnes jäljelle jää vain hyväksyntä ja nauru.

Kesto noin 1 tunti ja 30 minuuttia, sisältäen väliajan.